Lazerimainen viikonloppu

Viikonloppu alkoi meikäläisen osalta jo torstaina, kun pääsin iloisesti tekemään yöksi töitä opiskelijapileisiin. Siitä sitten työt jatkuivat seuraavana päivänä jo seitsemältä illalla PopFashion tapahtumalla. Tapahtumahan oli siis täynnä Paparazzin malleja, julkkiksia, bloggareita ja hyvää musiikkia, joten kerrankin voin sanoa, että oli mahtavaa olla töissä! Iltaa maustoi lisäksi kaksi muotinäytöstä, joista pääsin kurkistamaan pikaisesti toista.

Tämän lisäksi fiilistelin ottamalla kutsusta kuvan, joka näytti tältä:


...Ensi vuonna tahdon kyllä itse olla vieraana!


Lauantaina sitten odotti vihdoin vapaa ja vuosittainen Lazerpoint//Labyrinth-konemusiikkitapahtuma Kaapelitehtaalla Helsingissä. Tänä vuonna teemana oli ensimmäistä kertaa WhiteOut legendaarisen SensationWhiten -hengessä. Me tietenkin kunnioitimme tätä toivetta ja pukeuduimme parhaimpiin ja kruunasimme koko komeuden UV-maalilla. Meidän jengissä sitten näytettiin siltä, että oltiin törmätty puimuriin, sen verran riekaleiksi tuunasimme vaatteemme. Toisaalta, viiden vuoden kokemuksella voin sanoa, että mitä vähemmän vaatetta sen parempi, koska kuumuus voi olla aika sietämätöntä. Mutta mikäs sen parempaa kuin tanssia hiki päässä 3000 muun kanssa?!

No kuitenkin alla hieman kuvaa siitä, miltä me sitten näytettiin.

Minä ensin..


Ja sitten meidän jengi..


Ja tietenkin se virallisempi kuva..


MUTTA pileitä varjosti aika suuri tuhkapilvi, kun saatiin kuulla, että pääesiintyjät Darude, Way Out West (GBR) ja Blank & Jones (GER) eivät päässeet paikalle, koska koko Pohjois-Euroopan ilmatilat olivat suljettuina Islannissa sattuneen tulivuorenpurkauksen takia. Eipä onneksi paljon kiristänyt, koska varsinkin tuota viimeksi mainittua esiintyjää oli odotettu kuin kuuta nousevaa ihan vain wanhojen hyvien aikojen fiilistelyn kunniaksi. Ja lisäksi lippu tapahtumaan (40 €) oli kuitenkin sen verran arvokas, että harmitti tosi paljon esiintyjälistan kutistuessa Suomi-painotteiseksi.


Onneksi työkaverini, ballerina, oli tanssimassa tapahtumassa, joka lievitti suurinta mielipahaa. Ja jestas sentään mitä esitanssijoita siellä olikaan! Tanssijoita oli kolme eri "settiä" ja kaksi näistä "seteistä" tanssi uljaana ihmeelliset putkipäähineet päässä ja kolmas "setti" koostui kahdesta erittäin taitavasta akrobaatista, jotka taiteilivat vaijerista roikkuvassa renkaassa.


Visuaalisesti tapahtuma oli kaunis, esiintyjälistaltaan aika pettymys. Toisaalta mieluummin olin siellä viettämässä aikaa kauniiden ihmisten seurassa kuin töissä. Ensi vuonna paremmalla onnella. Tuskin tuo vulkaaninen tuhka kuitenkaan vuosittain hyökkää.

Ehdottomasti viikonlopun kovin biisi oli kuitenkin yllättäen:

Tiësto ft. Nelly Furtado - Who Wants To Be Alone

Suosittelen kuuntelemista! Aivan loistava kipale.


Tällä erää ei sitten muuta. Suukkomoi!

-Salla

PS. Lähiaikoina odotettavissa New York fiilistelyä. Sen verran mahtavia uutisia saatiin tänään!