Keksittiin Kertsun kans molemmille edullinen tapa nähdä toisiamme -> mennään Seinäjoelle eli Seinikselle. Se on suunnilleen puolivälissä Oulua ja Lahtea. Lisäksi Seinis ei oo koskaan pettäny meitä, aina on ollu hauskaa.
Ennen reissuun lähtöä sain tämmösen ihanan pariskunnan kyläileen mun luo :)
Esittelin Riikalle ja Romanille parhaat palat Lahdesta.. Niin mitkä?! No jotain paloja esittelin kummiski :)
Vaan sitten pitikin kääntää nenä jo Seiniksen suuntaan! Mun ja Kertsun edellinen shoppausreissu Seiniksellä tapahtu vuonna 2007. Että olihan se jo aikaki suunnata sinne yhdessä! (Huomaatteko, et mun hiukset on kynitty ja vaalennettu!!! Sniiiiiiif!!!)
2007 allekirjoittanut oli vähän eri kokoa :D
Kertsuki on vaihtanu väriä kolmen vuoden aikana.
Todettiin Kertsun kans, että ei olla koskaan oltu seiniksellä niin, ettei reissuun ois sisältyny jotain urheilua. Ja tietysti pidettiin hyvästä perinteestä kiinni nytkin. Meidät oli tilattu kannustaan meidän ehdotonta lempilajia (KÖHÖM) reikäpalloilua (jotku sanoo myös salibandyksi). Urheasti puimme fanipaidat päälle ja istuimme katsomoon.
Yritettiin istua parhaille paikoille, mutta se oliki muka pelaajien vaihtopenkki. No kerran nykyajan urheilijat ei jaksa seistä niin oltiin sitten armeliaita ja valittiin toiseks parhaat paikat.
Onnellinen pronssijoukkue.
Penkkiurheilun jälkeen saavuimme majapaikkaan ja aloimme tällätä iltaa varten. Mulla oli kova luomisentuska.
Ilma oli hyvä taas vaihteeks ja suunnitelmana oli rehellinen pussikaljat puistossa -meininki. Mun osalta homma kusi jo siihen, etten tykkää kaljasta. Muiden rellestäessä mä sit päätinki lähtee leikkipuistoon..
.. no ei vaiskaan! Nykyajan pusseihin saa laittaa muutaki ku kaljaa ja itse asiassa ei oo pakko käyttää edes rumaa muovipussia vaan voi valita käsilaukun.
Kyllä me kuitenki sinne leikkipuistoon mentiin. Pitihän meidänki päästä vähän urheileen. Puistosta löyty tolppa, jossa pysty testaan, kuinka korkeelle pystyy hyppään.
Aika herkkää!
Tavattiin myös julkisuudestakin tuttu kiroileva siili. Olin luullu sitä satuhahmoksi, mutta näköjään se asuuki Seinäjoella.
Pitihän sitä sitten käsipäivää sanoa ja nimmarit pyytää.
Muutkin kuin minä ja Kertsu kokivat jälleennäkemisen riemua :)
Huippu reissu JÄLLEEN! Kokemattomalle Seinäjoki voi tosin olla vaarallinen paikka. Esimerkiksi minua koittivat tuntemattomat naiset kuristaa hupusta vetämällä. Mä olin muka niiden tiellä jotenki.. Joopa joo! En edes etuillu pahasti. Mutta innolla jään odottamaan seuraava kertaa! :) Siis Kertsun kanssa Seiniksellä, en kuristetuksi tulemista. Toivottavasti siihen ei mee taas kolmea vuotta.
Ylihuomenna lähdetään sitte sinne New Yorkiin!!! HERRAJUMALA!!!! Tossa mulla dollarit makaa pöydällä. Ne muuten haisee ihan samalle, ku monopolin rahat. Kävi jo mielessä, et pitäskö ottaa ne pelin rahatki mukaan. Ehkä en silti uskalla, kun olen maahantuloilmoituksessa ilmoittanut itseni kunnon kansalaiseksi.
Siinä kysyttiin mm. tällainen kysymys (joka mua hieman huvitti): Oletko tai oletko koskaan ollut osallisena vakoilussa tai sabotaasissa; tai terrorismiin liittyvissä toimissa; tai kansanmurhassa; tai olitko vuosien 1933 ja 1945 välisenä aikana millään tavalla osallisena natsi-Saksaan tai sen liittolaisiin liitetyissä vainoissa?
Arvatkaapa, mitä vastasin :D No en ole ollut. Tosin meillä teki Annun kanssa mieli tehdä pieni vitsi ja laittaa, että olemme olleet osallisena natsi-Saksan toimiin tuolloin (vaikka ei olla vielä sillon synnyttykkään). Ne jenkit vaan ei välttämättä ois ymmärtäny meidän huumoria, joten jätettiin vitsailut tällä kertaa.
- Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti